Jospa tässä kevään tultua olisi ahkerampi blogia päivittämään. Taas on ehtinyt kuukauden aikana sattua ja tapahtua niin että saa miettiä mistä sitä aloittaisi kertomaan.
Aloitetaan nyt vaikka kennelnimestä, se on minulle myönnetty! Ja mikä parasta, sen nimen sain minkä niin kovasti halusinkin: Ehdottomasti. Lyhyesti ja ytimekkäästi! Voi kuinka paljon olen pyöritellyt jo pennuille nimiä päässäni, mitä hauskaa ja nokkelaa tuohon kennelnimeen saa lisättyä!
Kennelin kotisivutkin ovat jo hyvällä mallilla ja julkaistaan piakkoin.
Tuli ostettua itselleni synttärilahjaksi uudet agilitykengät. Edelliset olivat Salomonin speedcrossit, jotka olivat minulle liian jäykät ja kömpelöt. Pariin otteeseen olen meinannut niillä nilkan nyrjäyttää kun ovat niin korkeat ja lestikin oli mulle hieman liian kapea. Hyvää niissä oli se että ovat vedenpitävät.
Pääsin treenikavereilta testaamaan Inov merkkisiä kenkiä, jotka tuntuivat heti paljon paremmilta jalkaani! Hankin f-lite 195 mallia olevat Inovit ja eron huomasi heti; eipäs ole jalat moksiskaan pitkästä kisapäivästä, ne ovat ketterämmät, kevyemmät ja alustan tuntuma ihan eri luokkaa kuin speedcrosseissa!
Hippu ja Ansa kävivät terveystarkastuksessa.
 |
Ansa kävi tarkastuksessa ensimmäistä kertaa. Sydämmestä ei kuulunut sivuääniä, polvet ja silmätkin ovat terveet! Mahtavaa! Vielä pidetään peukkuja pystyssä ja jännitetään että jäljelle jäävät tarkistettavat asiat (lonkka-, kyynär- ja selkä) ovat myös Ansassa kunnossa syksyllä kun vien sen virallisiin kuviin.
Hippu joutui taas mannekiiniksi kuvaan. Tässä Hippu oman seuran pipo päässä tuumaa että kyllä kelpaa terveillä silmillä katsella maailmaa ja terveillä polvilla aksata!
Sitten oltiinkin viikonloppuna agilitykilpailuissa Jyväskylässä.
Oma olo oli hyvä, pienestä flunssasta huolimatta. Uudet Inovit tuntui hyvältä ja Hippukin tuntui olevan hyvässä iskussa.
Ensimmäinen rata meni kuitenkin ihan penkin alle, virheen jälkeen rytmi katosi kokonaan ja Hippu pyöri jaloissa. Toisella radalla se sitten vihdoin tuli! Meidän ensimmäinen nolla kolmosista! Jee! Eikä kolmaskaan rata ollut huono, tulos 15. Tällä nollalla tultiin Hipun kanssa neljänneksi, joten sertiä ei vielä herunut.
Jos kaikki turha pyöriminen olisi jäänyt pois, olisimme varmasti saaneet paremman ajan ja näin ehkä saaneet myös sertin.
Tarkalleen vuosi sitten noustiin kolmosiin ja vasta nyt saatiin puhdas rata. :D Mitäpä noista, vihdoin "jää" on murrettu ja nolla on meille kolmosista mahdollinen (vaikka se ei niin sujuva nolla ollut).
Ensimmäisessä videossa meidän nolla- ja kaaosrata yhdessä.
Toisessa kolmas rata.
Tässä vielä kuva Hipusta ja matkaseuralaisesta Pörjestä, jotka ohjaajan kanssa nollittelivat tuplasti! Onnea!
Pääsin rapsuttelemaan myös Ansan siskoa Ainaa. En olekaan Ainaa nähnyt kun viimeksi silloin pikkupentuna kasvattajan luona.
Niin ovat samanlaisia ulkonäöltään ja ääneltään Ansan kanssa!
Ansaa en viitsinyt pitkälle matkalle ottaa mukaan, lähes kellon ympärys menikin aikaa matkoineen.
Oli mukava nähdä ja toivottavasti nähdään joskus uudemman kerran niin että Ansa ja Aina pääsevät tapaamaan toisensa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti