Kisoja, treeniä ja uusia tulokkaita

Lauantaina oli Jyväskylän kisat, pitihän sinne ajella käyttämään viimeksi sieltä saadut starttilahjakortit.

Radat olivat ihan loogisia ja mukavia kolmosten ratoja, vaikka ei menestystä meille tullutkaan. Hyl, hyl, 10, hyl oli saldo. Huomaa että kolmosten radoissa on meillä vielä paljon petrattavaa että saadaan tuloksia. Toisaalta virheet olivat pieniä, minun omaa huolimattomuutta ohjauksessa. Hippu varmasti olisi selviytynyt radoista, jos olisi ohjaaja joka osaisi ohjata. Paljon hyvää meidän radoissa oli.
Ensimmäisellä hyppyradalla oli hyppykorkeus maksimissa 65cm jota en huomannut rataantutustumisessa. Vasta radan jälkeen kuulin rimakorkeuden kun ihmettelin että kylläpäs hipaisi monella hypyllä, kuitenkaan ei rimat tippunut joka oli hyvin positiivista! Eihän Hippu ollut vielä koskaan hyppinyt 65cm hyppyjä.

Sunnuntaina oli ohjatut treenit, jotka menivät ihan vain nauramiseksi.. Oma rintamasuunta oli ihan miten sattuu ja Hippu haki kaukaa esteille, mille ei siis olisi pitänyt mennä. Toisaalta ihan hyvä että meni nauruksi koko touhu, edellisenä päivän ajelu ja neljä starttia tuntui vieläkin pääkopassa ja jaloissa. Varmasti myös Hipulla, vaikka ei se siltä näyttänyt.


Blogi on saanut uuden sivun, Kotia etsii!
Musta urospentu Masa etsii yhteistyökykyistä sijoituskotia, jossa olisi perheenjäsenen ja harrastuskaverin paikka auki. Jos sinulla olisi tarjota tällainen koti ja energinen mudinaattori kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostilla tai blogin yhteydenottolomakkeen kautta.

Muotovalioita ja treeniä

Lauantaina oli Vaasan kansainväliset koiranäyttelyt.
Olin ilmoittanut Hipun avoimeen luokkaan ja tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari.
Mudeja oli ilmoitettu vain kaksi, Hippu ja Rigó. Ilmoittautumismäärän perusteella en halunnut yhtään hurrata, se ei ole ennenkään merkinnyt että Hippu olisi tuomarin mielestä kaunis vaikka muita rodun edustajia paikalle ei olisi ilmoittaunut. Haaveena kuitenkin oli että Hippu saisi valionarvoon vaadittavan kolmannen SERTinsä tuolta.

Menimme Hipun kanssa kehään Rigón jälkeen, joka sai tuomarilta laatuarvion erittäin hyvän.
Hippu esiintyi niin mahtavasti!
Tuomarikin tykkäsi niin paljon että saimme koko potin! SERT, CACIB, ROP ja FI MVA!
Pyysin tuomaria jäämään kuvaan ja siinä hän sitten kehui kuinka kaunis ja hyvin liikkuva koira Hippu on, vielä niin hyvä luonteinenkin! Tämä lämmitti kyllä erittäin paljon omaa mieltä, vielä kun näki kuinka tuomari tykkäsi koirasta. :)

Tässä tuomarin arvostelu:
"Narttumainen kokonaisuus. Oikeat rungon mittasuhteet. Erinomaiset korvat. Kaunis pään profiili. Hyvä purenta. Oikea voiman ja jalouden suhde rungossa. Tasapainoiset kulmaukset. Vapaat liikkeet. Oikeanlaatuinen karvapeite. Erinomainen luonne ja käytös."

                                                Kuva Zoomi Kuvakaupat

Tampereen näyttelyt ovat seuraavaksi ensi kuussa. Siellä sitten Hippu nähdään valioluokassa.



Sunnuntaina aloitimme Ansan kanssa agilityvalmiudet kurssin. Kurssi pitää sisällään ihan perusaksa juttuja, kuinka asioita kannattaa koiralle opettaa ja käytännönharjoituksia.
Olen aikaisemmin käynyt Hipun kanssa treenipaikalla, mutta Ansalle tämä paikka oli uusi. Ansa yllätti olemalla niin kuuliainen, ei edes haukkunut niin paljon mitä aluksi ajattelin, koska uudet paikat saa sen haukkumaan herkemmin mm. toisille koirille. Päästin Ansaa jopa irti hihnasta ja se pysyi hyvin hallinnassa, eikä lähtenyt muiden koirien luokse. Muistan kuinka meillä Hipun kanssa oli paljon opeteltavaa, ei voinut lähteä ryykäämään päättömänä minne sattuu. Hippuun verrattuna Ansa on siis todella hyvin käyttäytyvä, mutta sitähän se on kyllä ollut joka suhteessa, ihan pienestä pennusta lähtien. ;)

Unkari, sinne vielä takaisin menen!

Kiitokset ensinnäkin ihanalle matkaseuralle, te teitte matkasta mahtavan ja ainutlaatuisen!

Hirveä jännitys oli kun matkasin yksin lentäen Budapestiin. Olen kyllä aikaisemmin reissannut ulkomailla, mutta koskaan ei minun ole täytynyt matkata yksin. Onneksi perillä kuitenkin odotti kaksi tuttua suomalaista naista!

Heti kun sain matkalaukkuni vietyä hotellihuoneeseen ja murua rinnan alle, matkasimme tutustumaan unkarilaiseen mudi kenneliin. Minua oltiin aikaisemmin varoiteltu ettei unkarissa välttämättä hoidettu koiria yhtä hyvin kuin täällä meillä Suomessa, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa.
Yllätys oli kuitenkin erittäin positiivinen, tällä kennelillä oli asiat hyvin hoidossa! Tämän kennelin ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja kertoivat avoimesti kuinka hoitavat koiriaan. Koirista näki että ne voivat hyvin, ne olivat myös luoksepäästäviä, avoimia ja kauniita. Minulta kysyttiin monesti, olisiko minulla kysyttävää? Suurimman osan ajasta olin kyykyssä rapsuttelemassa koiria ja otin kuvia, olin sanaton... ja myös otettu kun pääsin pyörittelemään alle viikon ikäisiä pentusia! <3

Seuraavana päivänä pääsin seuraamaan paimennusta. Ystäväni osallistuivat paimennukseen omien koiriensa kanssa. Kouluttajana toimi ystävällinen nainen, joka osasi hyvin tarkkaan kertoa miksi koira käyttäytyi miten käyttäytyi ja osasi myös neuvoa mitä täytyy ohjaajan tehdä että koirakko pääsee etenemään asiassa. Koirat paimensivat unkarilaisia racka lampaita.
Täytyy sanoa että oma into paimennukseen kasvoi! Haluan myös päästä kokeilemaan paimennusta omien koirieni kanssa, eikä minne tahansa, vaan juuri tuonne, Unkariin!

Yllä kuva unkarilaisista racka lampaista ja paimennustilan parhaimmasta paimennuskoirasta nimeltään Frisbee, joka on rodultaan australiankelpie.

Lauantaina kävimme tutustumassa kylään, jossa hotellimme sijaitsi. Siellä oli muutamia kauppoja, jotka olivat kiinni koska oli viikonloppu. Sain kuitenkin ostettua tuliaisia paikallisesta marketista kotona kovaa äitiä odottavalle pienelle neitokaiselle.

Sunnuntaina suuntasimme Unkarin pohjoispuolelle koiranäyttelyyn. Unkarilaisia rotuja oli mukavasti esillä ja oman seurueen koirillekin tuli mahtavasti menestystä, suuresti onnea!

Yllä kuvassa RYP1 eli ryhmävoittaja! Onnea Eeva ja Ricca! Mahtava saavutus!



Kuvien kopiointi kielletty ilman lupaani!